Kirjoittanut Ilmolahti
Selviääkö Luuvuoren arvoitus?
Istun näkötornin penkillä Ilmolahden Luuvuorella ja tutkin puhelimestani Retkikarttaa. Luuvuoren lisäksi täällä on Luulampi ja Luusuo, kolmen kilometrin päässä Luuniemikin.
Luuvuoren edustalla on Jalaman saari ja kun karttaa selaa Konginkankaan suuntaan, ilmestyy näytölle Niininiemi. Konginkankaan puolella on Pyhänsalo eli Inkerinsalo ja sen jälkeen Listonsalmi, -vuori ja -niemi.
Tässä on pakko olla jotain! Siitä kertovat nimet ja maaston muodot. Niini-nimisissä paikoissa on perinteisesti kasvanut niinipuita eli metsälehmuksia. Muinaiset asukkaat kuorivat lehmuksen kuoren alta niintä ja valmistivat kuiduista kalaverkkoja ja köyttä sekä koreja. Listo taas saattaisi viitata sanaan liiste ja pyhä muinaiseen pyhään paikkaan.
Onko Luuvuoren ympäristössä siis ollut muinaista asutusta? Onko luu-alkuisista paikoista löytynyt luita? Kysytään Keski-Suomen museon arkeologilta Noora Hemmingiltä.
Seuraa pettymys:
– Ilmolahden Luu-alkuisille nimille ei juuri löydy selityksiä, Hemminki sanoo.
– Suomalainen paikannimikirja kuitenkin kertoo luu-alkuisista paikannimistä, että Suomessa on useampia Luumäkiä. Niistä yleensä kerrotaan, että paikoille olisi haudattu ihmisiä tai niistä olisi löydetty luita, Hemminki jatkaa.
Luuvuoren maisemista kirjoitettiin jo vuonna 1855!
Vaasa-lehti kirjoitti vuonna 1929, että Viitasaarella on käyty ennen kiivaita heimotaisteluita. Luuvuorella olisi muinoin ”tapettu viimeiset lappalaiset”.
Vaikka nimelle ei löydy selitystä, Luuvuoresta löytyy kuitenkin varhaisia mainintoja sen hienojen maisemien vuoksi.
Suometar-lehdessä on vuonna 1855 julkaistu juttu nimeltä ”Wiitasaaresta” jossa kerrotaan Luuvuorelta näkyvistä maisemista. Suomen matkailijayhdistyksen vuosikirjassa 1899 kerrotaan myös Luuvuorelta aukeavasta laajasta ja kauniista näkymästä Keiteleelle.
Luuvuoren seudulla on ollut asutusta jo tuhansia vuosia
Olen hieman pettynyt, kunnes arkeologi toteaa:
– Luuvuoren lähiseutujen muinaisesta asutuksesta Keiteleen rannalla on tietoja kivikaudesta alkaen!
Kivikautiset asuinpaikat ovat sijainneet rannalla. Kohteiden sijoittuminen korkeuskäyrällä kertoo, että kivikauden aikainen ranta oli Luuvuoren ympäristössä samassa paikassa kuin nykyinenkin ranta. Näin näkymä Luuvuoren päältä oli siis kivikaudella pääpiirteissään samanlainen kuin nykyään, arkeologi selittää.
– Asuinpaikkojen sijoittuminen rannan tuntumaan kertoo siitä, että vesistön läheisyys oli tuon ajan ihmisille tärkeää. Liikkuminen paikasta toiseen tapahtui vettä pitkin ja vedestä saatiin myös ravintoa.
Kalojen lisäksi kivikauden ihmiset metsästtivät riistaa ja keräsivät luonnosta syötäviä kasveja. He valmistivat esineitä kivestä ja myös orgaanisista materiaaleista – kuten koreja niinestä tai ruuhia (haapioita) haapapuusta.
Meidän päiviimme on säilynyt esineistöstä eniten kiviesineitä tai niiden valmistuksesta syntynyttä jätettä, jota kutsutaan iskoksiksi.
Niininiemessä on nyt paljon vapaa-ajan asuntoja – siellä on asuttu jo kivikaudella!
Yksi alueelta löydetyistä kivikautisista asuinpaikoista sijaitsee juuri Niininiemessä. Paikka on metsämaalla Viitasaaren ja Äänekosken rajalla, Keiteleeseen pistävän Niininiemen länsirannalla, pienen lahdekkeen pohjukassa.
– Paikalla on ilmeisen pienialainen pyyntiasuinpaikka vanhan rantatörmän päällä, Noora Henmminki kuvailee.
Melko läheltä Emosniemestä on puolestaan löydetty kolme kivikautista asuinpaikkaa.
– Ne saattavat myös olla kaikki samaan suurempaan asuinpaikkaan kuuluvia. Emosniemi 2 esimerkiksi sijaitsee aivan Emosniemen eteläisimmässä, hyvin kapeassa kärjessä.
Paikka on niemen korkeimmalla kohdalla hiekkamoreenimaalla. Sieltä on koekuopista todettu vahva kulttuurikerros eli maasta löytyy ihmisen toiminnan jälkiä: maakerrostumia, jätteitä, ja rakenteiden jäännöksiä. Paikalta on löydetty kvartsiytimiä ja palanutta luuta.
Emosniemi 1 taas sijaitsee Emosniemen eteläkärjessä, kapean kannaksen pohjoispäässä. Sieltäkin on löytynyt kvartsi- ja kvartsiitti-iskoksia ja palanutta luuta.
Emosniemen pohjoispuolella, kapean kankaan länsireunalla, sijaitsee Keitaankaarre ja sieltä löydöksinä on kvartsi-iskoksia.
Rautakausi kesti Suomessa 1300-luvulle saakka, pronssikausi oli tätä ennen n. 1500 – 500 ennen ajanlaskun alkua
Kivikauden lisäksi Luuvuoren ympäristöstä löytyy merkkejä rautakautisesta ja pronssikautisesta elämästä. Lyhytperäniemessä on esihistoriallinen hautapaikka, lapinraunio.
– Rantakallion korkeimmalla kohdalla on kolme lapinrauniota noin viiden metrin säteellä toisistaan. Röykkiöt on ladottu noin 30 senttimetrin mittaisista kivistä ja niiden halkaisijat ovat noin kolme metriä, Hemminki kertoo.
Nenäsaaren reunamilta löytyy Kuparikaula ja sielläkin on lapinraunio. Se sijaitsee noin kuuden metrin päässä vesirajasta Nenäsaaren länsireunaa kiertävän polun vieressä. Sammaleen alla on halkaisijaltaan viisimetrinen pyöreä raunio, jota on pengottu kahdesta kohdasta.
– Maakairauksessa sieltä löytyi noin 10 senttimetrin syvyydestä palanutta hiilensekaista maata. Raunio on selkeäreunainen ja se on tehty kivistä, jotka ovat halkaisijaltaan noin 40-senttisiä.
Lisätietoa Kuparikaulan lapinrauniosta
https://www.kyppi.fi/to.aspx?id=112.1000004823
Jutun on kirjoittanut toimittaja Hilkka Rantala.
Luuvuoren luontopolku on aina avoinna – klikkaa tästä niin saat lisätietoa
Luuvuoren salaisuuksia voit tutkia luontopolulla joka lähtee Riihiniementie 130 osoitteesta. Polku on hyvin merkitty. Matkaa näköalatasanteelle on noin 400-500 metriä. Paikoitellen se on suhteellisen jyrkkää nousua, joten varaudu kunnollisilla kengillä. Reitti on kuitenkin 3-4-vuotiaille lapsillekin jo sopiva.
Vuoren huipulla on kyläseuran rakentama näköalatasanne, josta on hulppeat näkymät pohjoiselle Keiteleelle.