Kirjoittanut Ilmolahti
Vesiensuojelu koskettaa meitä kaikkia
Huomaat, että kesämökin järvivesi on jotenkin kummallisen ruskeaa. Katiskasta ei tulekaan enää kalaa samalla tavalla kuin ennen. Virvelöit laiturilta ja uistin jää kiinni rannan rehevöityneeseen heinikkoon. Kummastelet näitä ilmiöitä, koska eihän näin ollut ennen. Selvä muistikuva on miten saunaan kannettu järvivesi oli kirkasta, runsaan kalasaaliin kanssa oltiin melkeinpä ihmeissään ja laiturilta virvelöidessä ei ollut tarvetta ruohikkouistimelle.
Ympäristössä tapahtuvia muutoksia ei välttämättä huomaa ennen kuin joku tietty raja-arvo ylittyy, koska muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa vuosien saatossa. Ihminen tottuu vaivihkaa tapahtuviin muutoksiin ja usein vasta joku vanha valokuva herättää muistot, että miten paljon ympäristö onkaan muuttunut.
Menneiden vuosikymmenien ratkaisut näkyvät vielä tänä päivänä
Ympäristöasioissa on ihmisten asenteet ja tietoisuus muuttuneet hyvin paljon. Kun ensimmäisiä viemäriverkostoja rakennettiin 1800-luvun lopulla ei oltu huolissaan etteikö vesistö sietäisi kuormitusta. Sama vesi mitä otettiin juomavedeksi virtasi takaisin samaan vesistöön puhdistamattomana. Saman tyyppinen asenne toistui, kun metsäojituksia tehtiin valtavia määriä 1970-luvun tienoilla. Kuviteltiin, että ojitusten tuomat ympäristöhaitat, lisääntyneet ravinne- ja kiintoainespäästöt, kestäisivät korkeintaan 10–20 vuotta ja sen jälkeen tilanne palaisi entiselleen.
Myöhemmin on selvinnyt, että tehdyistä ojituksista on jäänyt pysyvä korkeampi ympäristökuormitus, jota kutsutaan ojituslisäksi. Ja tämä ojituslisä ei poistu koskaan.
Ylipäänsä sodan jälkeen valtion tukitoimenpiteillä puunkasvatuksen ja maanviljelyn tehostamiseksi on ollut selkeä merkitys vesistöjen nykytilanteeseen. Tukitoimenpiteiden myötä lannoitteiden hintoja alennettiin ja erilaisia metsätöitä, esim. ojitusta, tuettiin voimakkaasti. Luonnollisena seurauksena, tottakai, oli lannoitus- ja ojitusmäärien huima kasvu.
Miten Ilmolahdella?
Ilmolahti ja alueen pienvesistöt ovat liettyneet ja rehevöityneet voimakkaasti. Myllypuron on todettu olevan potentiaalinen vaelluskalojen lisääntymisalue, mutta tämä edellyttäisi puron tilan parantumista. Nämä olivat lähtökohdat opinnäytetyöhöni, jossa tutkittiin Myllypuron valuma-alueen nykytilaa ja pyrittiin löytämään potentiaaliset kohteet vesiensuojelutoimenpiteille ja tekemään ehdotuksia vesiensuojelurakenteista.
Valuma-alue on laaja, kokoa sillä on 21 km2. Valuma-alueen länsireuna on Hiekkajärven alue, joka on suoalueiden ympäröimä. Kun verrataan nykytilannetta vuoden 1966 peruskarttaan voidaan todeta, että suo-ojituksia on tehty valtavat määrät. Nykyään tilanne näkyy veden värjäytymisenä ruskeaksi, vesi on humuspitoista.
Vesiuomat olivat vielä 1950-luvulla luontaisen kiharia. Veden virratessa kiharaisessa muodossa ei virtausnopeus pääse nousemaan ja toisaalta runsaat mutkat toimivat korkean veden aikaan tulvatasanteina, jonne kiintoaines päätyy. Valuma-alueella vesiuomia on suoristettu voimakkaasti ja tämä on selvästi havaittavissa välillä Hiekkajärvi–Ruuhijärvi. Suorassa vesiuomassa virtausnopeus kasvaa ja vie mukanaan kiintoainesta, vesi ei pidäty missään vaiheessa, ei ole entisiä kiharaisia muotoja sitä tekemässä.
Kun tullaan alaspäin valuma-aluetta voidaan huomata, että Nelostien ali johtaa vain kapea, virtausta kuristava, uoma. Nelostie rakennettiin 1960-luvun alkupuolella, jolloin tie halkaisi Iso-Jouhtenon kahtia ja länsipuolelle syntyi Pohjoislahti. Alueen vesistön rehevöityminen on selvästi havaittavissa, kun vertaa nykytilannetta vanhoihin ilmakuviin.
Valuma-alueen loppupäässä välillä Nelostie–Ilmolahti on vesiuomalla leveyttä keskimäärin kolme metriä ja aiemmin vesi on
virrannut Kylänlammen kautta ja näin osaltaan kiintoaines ja ravinteet ovat pidättyneet ennen veden päätymistä Ilmolahteen.
Oikaisu on tehty kaivamalla viivasuora, leveä uoma, jossa veden vauhti paremminkin vielä lisääntyy ennen kuin vesi laskee Myllypuron loppuosan kautta Ilmolahteen.
Miten voidaan kohentaa Myllypuron ja Keiteleen vesistöjen tilaa?
Opinnäytetyön tuloksena löydettiin potentiaalisia vesiensuojelukohteita 25 kpl, joista muutama on jo olemassa oleva kosteikko. Löydetyt kohteet on dokumentoitu paikkatietotarkasti kartalle ja jokainen kohta on valokuvattu, osasta löytyy myös videomateriaalia. Kaikki kuvamateriaali on Ilmolahden kyläseuran käytössä.
Valuma-aluekartoitusraportti toimii esiselvitystyönä ja jatkossa toteuttaminen riippuu kunkin alueen maanomistajasta ja -omistajista. Raportin ja opinnäytetyön on tarkoituksena toimia myös ajatuksia herättävänä ja vesiensuojelun tärkeyttä esille tuovina dokumentteina. Jo löydettyjen potentiaalisen kohteiden lisäksi on myös toivottavaa, että heräisi muitakin ajatuksia mahdollisista vesiensuojelutoimenpiteistä.
Vesiensuojelussa on huomioitavaa, että jokaisella, ihan pieneltäkin tuntuvalla toimenpiteellä on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Vesiensuojelu koskettaa meitä kaikkia. Vesi on uusiutuva luonnonvara, pidetään siitä huolta!
Kimmo Viertola
