Kirjoittanut Kymönkoski
Kolima-Keitele-koskireitti
Kolima-Keitele koskireitillä on virrannut vettä noin 6000 vuoden ajan. Reitti ”puhkesi” jääkauden jälkeisen maan kohoamisen ja meren vetäytymisen seurauksena.
Ihmisiäkin reitillä on kulkenut tuhansien vuosien ajan. Kun maantiestöä ei ollut, koskireitti toimi kulkuväylänä eränkävijöille ja kalastajille. Muinaisten kalastajien saaliin säilöpaikkojen, kalakuoppien jäänteitä löytyy yhä useita reitin varrelta.
1800-luvulla, kun puulla alkoi olla teollista arvoa, koskireitti alkoi palvella uittoväylänä. Uiton sujuvoittamiseksi useita koskia perattiin ”rännikoskiksi”. Tuo osa reitin historiaa päättyi 1960-luvulla.
Koskien vesivoimaa on hyödynnetty satoja vuosia; myllyjä, pärehöyliä, sarkatamppi ja meijeri olivat ”wanhan ajan” tuotantolaitoksia koskireitin varrella. Vuonna 1954 koskireitin vesi padottiin rakentamalla Kärnän koskeen puolen megawatin vesivoimalaitos. Voimala toimi vuoteen 1994 saakka. Sittemmin se muutettiin voimalaitosmuseoksi. Samalla veden virtaus ohjattiin kosken alkuperäiseen uomaan, jolloin vaelluskalojen reitti oli jälleen auki.
Kolima-Keitele-koskireitillä uiton ja voimalan tehon lisäämiseksi tehdyt perkaukset heikensivät koskien kalantuotantoa. Vuonna 1995 kosket kunnostettiin kalataloudellisin perustein.
Koskireitillä on pitkät urheilukalastusperinteet. Ne ulottuvat 1800-luvun lopulle, samoihin aikoihin, kun Juhani Aho kalasti Huopanankoskella. Vuonna 1923 perustettu Keitele-Kolima Urheilukalastajain Kerho ry omaa kunniakkaan historian syystä, että marsalkka Mannerheim oli kerhon ensimmäinen puheenjohtaja. Kerhon jäseninä on kautta aikain ollut yhteiskunnallisesti merkittäviä henkilöitä.
Nykyisin koskireitti palvelee kalastuksen lisäksi virkistysalueena. Vene- ja kanoottiretket ovat suosittuja. Osa reitin rannoista on rakentamattomia, jonka ansiosta vesillä liikkuja voi kokea erämaista tunnelmaa. Reitin alimmaisen järven, Kymijärvi Etelälahden perukassa sijaitsee jylhä Itävuori. Sen länsirinne tunnetaan nimellä Karoliinan portaat. Kiipeäminen vuorelle tapahtuu omalla vastuulla, mutta on vaivan arvoinen.
Koskireitin kalasto on monipuolinen. Virtavesien jalokalat järvitaimenet ja harjukset ovat tavoitelluimmat saaliskalat. Talvisin koskipaikkojen sulavesissä kalastavat saukot ovat sykähdyttävä näky pakkashuuruisessa elementissään. Viitasaaren nimikkolintu koskikara ilahduttaa talvisin lintuharrastajia. Keväisin reitille kokoontuu lepäämään pohjoiseen matkaavia muuttolintuja.
Kirjoittaja Timo-Heikki Varis